Tarinaproggiksemme yhdessä rakkaan ystäväni Miljan kanssa on edennyt jo siihen pisteeseen asti, että on aika avata sivut virallisesti kansan nähtäväksi! Olemme siis pakertaneet jo tovin kauan harkitun juonen kanssa tällaista... no, fantasiapainotteista tarinaa. Yhteisenä lupauksenamme olisi viedä tämä tarina loppuun asti. Olisi mahtavaa kuulla teidän mielipitetänne juonesta, tarinasta kuin itse sivuistakin. Tekstissämme ei ole vielä paljon materiaa, mutta sitä tulee sinne aina niin useasti kuin vain meitä inspiroi!

Hyppää siis Satulasten kommelluksien ja kujeiden täyttämään maailmaan!

Vieraskirjaankin saa ja pitää kirjoittaa. Otamme vastaan kaikenlaista palautetta: niin mielipiteet, parannusehdotukset kuin yleiset höpinätkin tänne päin, joko vieraskirjaan tai suoraan tähän (:

Tota on vaan niin ihana lukea! Mahtava ideakin tuo, itse kun kirjoitan vaan kaikkea supertylsää. :'D

Täähän oli rakentavaa

Miten ihanaa tekstiä! Juuri tällaisia heiman pohdiskelevia ja kiehtovia tekstejä jaksan lukea. Nyt ei ollut aikaa kuin ensimmäisen luvun lukemiseen, mutta aijon ehdottomasti lukea koko tarinan, eli toivottavasti saatte sen loppuun saakka. On hienoa, miten sujuvaa ja tunteellista tekstiä saatte aikaan. Teksti vetää minut mukaansa ja tunteet välittyvät siitä selkeinä ja mieleen painuvina. Harvoin jaksan tietokoneella lukea pitkiä tekstejä, vaikka kyseessä olisikin kirja, mutta tällä kertaa oli toisin. En ahminut tekstiä kuten yleensä, vaan pysähdyin välillä miettimään ja täytyy sanoa, että mieleen heräsi monia ajatuksia.

Olen itse haaveillut kirjan kirjoittamisesta, ja tämä kyllä inspiroi. Mutta voi olla, etten ainakaan vielä aloita, sillä aikani ei välttämättä riitä, ei vielä. Toisaalta ainahan sanotaan, ettei ole aikaa.. Ehkä kuitenkin ryhdyn suunnittelemaan jotain, keksin tarkahkon juonen ja alan kirjoittaa. : ) Kirjoittamisessa voin vapauttaa tuntemuksiani ja jakaa ne muiden kanssa, vaivihkaa saan jopa jonkinlaista terapiaa.

Milly, kiitos paljon. :)

Zellie, suuri kiitos pitkästä kommentista! On hienoa, että teksti herättää sinussa erilaisia tunnetiloja, siihenhän me jollakin tapaa olemme pyrkineetkin. Aloita ihmeessä oman proggiksesi suunnittelu ja luominen, ainahan voi pitää pitkiä taukoja, jatkaa taas ja pitää taas pientä breikkiä. Itseäni ainakin inspaa pienen tuumaustauon jälkeen älyttömän paljon! Pyrimme kirjoittamaan lähiaikoina lisää, joten pysy ihmeessä mukana! Kiitos nyt vielä kerran. <3

Muita sanomaan jotakin vielä?

Aww, minäpä täällä taas. Mutta minkäs sille mahtaa, kun oli vielä myöhää illalla pakko päästä lukemaan toinen luku tarinasta. Ja se oli edellistä vieläkin parempi, joten odotukset ovat kylä korkeat. Rakastan tätä tekstiä hetki hetkeltä enemmän. Tässä toisessa luvussa oli ihania tunnekuvauksia ja Sahara vaikuttaa kiinnostavalta persoonalta. Mieleen herää itselläkin monen moisia kysymyksiä, joihin varmasti löytää vastaukse tulevista osista, nyt vain odotan sellaisen tulemista, tosin en aijo hoputtaa, jottei tarina huonone - jos niin voi käydäkään.

Tunnekuohut ovat ihania ja niihin pääsee niin täydellisesti sisään, että voi kuvitella samaistuvansa jokaiseen hahmoon, joka vilahtaa. Voi hiipiä paikalle ja seurata tapahtumia sivustakatsojana, ilman että kukaan huomaa. Täydellisen ihana tarina, jatkakaa samaan malliin. : )

Tosi hienoa että myös toinen luku miellytti. :) Mahtavaa että saimme sinusta "oikean" lukijan, sellaisia ei meillä ole juuri vielä ollutkaan... koetamme jatkaa samaan malliin ja kirjoitella tätä lisää molemmat lähiaikoina! Itsekin olen muuten jotenkin samaistunut Saharaan, hän on niin vilpitön, rohkea mutta silti ujo ja hiljainen persoona. Häneen on varmasti helppo samaistua, jos on tuollainen persoona itsekin! Kiitos nyt vielä kerran kehuista, piristivät mieltä enemmän kuin paljon ♥.

Up, 2. lukuun tullut hieman lisää tekstiä! Muitakni mielipiteitä saa kernaasti laittaa niin sivuista, ulkoasusta kuin kokonaisuudestakin.

^ Aah, mukavaa oli lukea tuo loppupätkä, kun huomasin sen ilmestyneen. Niin ihanaa, että ei voi muuta kuin nauttia. Nyt on kyllä kiva lähteä ulkoilemaankin, kun on mieli niin korkealla. : 3

^ Kiitti Zellie, sä sitten osaat piristää aina! On hienoa, että tykkäät tästä tarinasta, me saadaan innostusta aina kirjoittaa lisää kun tiedetään, että joku oikeesti tykkää ♥. Lupaan kirjoitella lisää taas huomenna vähän!

Kaikki saa kommentoida rohkeesti, risuja/ruusuja/muuta höpinää otetaan ilolla vastaan. :>

Oon parikin kertaa joskus eksynyt tuonne, ja yhä vaan mua ihmetyttää tuo etusivun teksti "Tekstimme on suurimmaksi osaksi kuvailevaa kieltä, esimerkiksi samoja tunnetiloja voimme kuvailla eri tavoin tarinan eri vaiheissa." Öö, okei? Eikö tuon nyt pitäisi olla asia, jonka tekstiä lukeva huomaa, jos huomaa? Miksi se pitää mainita tuossa? Mitä hyötyä tuosta on kävijälle? Toi olisi ihan ok lause jossain vaikka teidän tarinaa referoivassa tekstissä, mutta ei tuollaisessa esittelypätkässä, se on vaan jotenkin ihan turha siinä noin irrallaan, kun samassa kohdassa ei kuitenkaan muuten kuvailla tapaa, jolla te kirjoitatte.

Samoin kohta "Vasta nyt, 14-kesäisinä, olemme oikeasti valmiita lähtemään tähän lähes mahdottomaltakin tuntuvaan tehtävään mukaan sielumme, mielemme ja sydämemme hyväksynnän saaneina" on hieman hymyilyttävä, siitä paistaa niin läpi kaikki se nuoruuden into ja ehkä naiivikin kaikkivoipuuden tunne, jota teillä tuntuu riittävän. Mikä tosin sinänsä on kai ihan hyvä asia, pitäähän sitä olla innostunut ja kiinnostunut siitä, mitä tekee. Tiedätte kuitenkin varmasti itsekin, että 14-vuotiaina ette todellakaan ole mitenkään vanhoja kirjoittajia, kun jotkut julkaisevat esikoisteoksensakin vaikka eläkeiässä. Silloin voisin ehkä jo sanoakin, että "Vasta nyt, 64-vuotiaana". Mutta en sentään ihan teidän ikäisenä.

Ja pakkohan se on myöntää, että tekstistä kyllä paistaa myös ihan selkeästi läpi, että olette vielä nuoria. Eikä sekään ole tietysti huono asia sinällään, sehän on suorastaan loistavaa, jos on innostunut kirjoittamisesta, oli ikää minkä verran tahansa. Tekstissä on silti kypsymisen paikkoja, joitain tosi outoja sanavalintoja ja kömpelöitä rakenteita, joita pitäisi kyllä vielä hioa. En tosin taida niitä nyt lähteä enää ruotimaan, vihaatte tätä viestiä muutenkin jo varmaan tarpeeksi, kun mulla on muutakin sanottavaa kuin pelkkää ihkutusta. Kirjoitatte kyllä ikäisiksenne varmaan ihan sujuvasti ja hyvin, mutta jotenkin tuo etusivun teksti antaa myös kuvan siitä, että teillä on aika kovat luulot itsestänne. Ehkä olettekin tosi hyviä, jolloin se on ihan oikeutettua, mutta... No. Älkää antako sen nousta hattuun, jos joku sattuu pitämään tuosta teidän pikku tarinastanne, vaan muistakaa pysyä myös nöyrinä. Jännä nähdä, miten kauan te tuota loppujen lopuksi jaksatte kirjoittaa.

Kiitos palautteestasi, Mallaskoala (:

Etusivu on täysin Odean käsialaa, mutta voin kyllä yhtyä hänen tekstiinsä. Ja tottakai tekstistä paistaa nuoruus, sillä me olemme nuoria. Ehkä hivenen tyhmiä ja varsinkin kokemattomia, mutta me aiomme tehdä paljon tekstimme eteen. Täytyy myöntää, että kyseessä on vasta raakatekstiä, jota alamme pikkuhiljaa, tarinan edetessä muokata sujuvammaksi. Olen itsekin huomannut, että tekstissä on paljon kliseitä, hassuja sanajärjestyksiä, paljon karsittavaa ja muuteltavaa, mutta sitä varten on ensin kirjoitettava. Ja sitä me parhaillamme teemme.

Toivon että jaksamme tehdä tämän tekstin valmiiksi. Vaikka siitä ei koskaan tulisikaan muuta kuin kultainen muisto ja nivaska papereita, jotka pölyttyvät pöytälaatikoissa, voimme todeta olevamme sentään rohkeita, sillä me uskallamme tehdä jotakin erilaista. Me uskallamme kokeilla ja epäonnistua, hioa ja lopulta, toivottavasti, onnistua.

Kiitoksia pitkästä ja kritisoivastakin kommentistasi, Mallaskoala!

Ensinnäkin, etusivun tekstiä ei parane lähteä minun mitenkään puolustelemaan. Myönnän valinneeni hieman huonoja kielikuvia ja kehnoja ilmaisuja, mutta kukaan ei ole täydellinen. Halusin tiivistää tekstin tyyliin jonkunlaiseen lauseeseen esittelypätkässä, ja raapustin sitten tuollaisen hieman hassuhkon pätkän enkä ole sitä sitten kuitenkaan muuttamassa. Etusivu kuitenkin esittelee Satulapset jotenkin tiivistetyssä muodossa, joten minun mielestäni vierailijan kuuluu tietää heti alusta alkaen, onko tekstimme pelkkää teinihömppää vai syvällisiä lauseenpätkiä sisältävä fantasiakertomus (tunnustan tosin olevani suuri 'teinihömppien' ystävä, ne ovat niin ihanan kepeää luettavaa aina välillä ).

Hienoa että tuo 14-kesäisyydestä kertova kohta saa sinut sentään hymyilemään, eikä esimerkiksi puhkumaan raivoa punaisena. Me molemmat olemme tosiaan jo kirjoitelleet useita tarinoita, liiankin useita, kehittäneet aina ja vain uudenlaisia juonikuvioita ja -kiemuroita, eikä mikään ole tuntunut omalta. Nyt, täytettyämme sen 14 vuotta olemme vihdoin yhdessä onnistuneet kehittämään idean, joka ei ole heti ensimmäisen kappaleen kirjoitettua tuntunut tylsältä ja kulutetulta. Olen kuitenkin edelleen syvästi sitä mieltä, että ikä ei ole este siihen, kuinka lahjakas kirjoittava voi olla. Toki aikuiset ihmiset ovat opiskelleet kauemmin äidinkieltä, mutta mihin niitä kieliopin kommervenkkejä tarvitsee? Eikö riitä, että kirjoittaa sydämestään? Usein silloin tekstikin on eteenpäin soljuvaa ja jokseenkin luontevaa. Minä en aio odottaa kirjan kirjoittamista aikuisuuteen asti, haluan toteuttaa unelmani jo nyt. Koen olevani jo sen verran kokenut kirjoittaja, että minulla on siihen mahdollisuus. Eri asia sitten, onnistunko haasteessani, mutta aina saa yrittää ja tämän proggiksen aikana tulen varmastikin oppimaan paljon uutta (:

Minun mielestäni olisi jokseenkin mahdotonta, jos kirjoittaisimme kuin vanhat, tylsät aikuiset! No, ei vaiskaan, mutta kyllähän minäkin olin huomannut tekstissä nuoruuden vivahteen ja tulen huomaamaankin. Lohduttaudun kuitenkin ajatuksella että on niitä muitakin lapsikirjailijoita ja hekin ovat vain kirjoittaneet, välittämättä muiden mielipiteistä ja saatuaan kirjan päätökseen olleet itsestään ainoastaan ylpeitä.
On totta, että etusivu antaa meistä erittäin lesoavan ja paljon luulevan, itserakkaankin kuvan, mutta en halunnut lähteä liian nöyristelevälle ja itseään haukkuvalle linjalle, mitä teen IRL-elämässä ja kaikissa muissa puuhissa enemmän kuin on tarpeeksi. Tämä on kuitenkin unelmani, suotta sitä vähättelemään. Kuulostakoot etusivu miltä tahansa, mutta itselläni ei ainakaan ole kusi kihahtanut hattuun. Varmasti useatkin ihmiset ovat minua taidokkaampia kirjoittajia. Kaikilla ei vain riitä halukkuus ja uskalius tällaiseen.
Jännä nähdä muuten, miten tulet yllättymään kun näet edessäsi tämän tarinan lopputekstit! Usko pois, itsevarmuus on välillä hyvästä.

^
Eihän Jonna missään vaiheessa väittänyt teitä lahjattomiksi, mainitsi vaan että tekstistä kuitenkin näkyy läpi minkä ikäisiä olette. Kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla, mutta siihen vaikuttaa hyvin pitkälle myös esim. se lukeeko paljon kirjallisuutta, lehtiä jne. ja oppii sitä kautta uusia ilmaisutapoja, lauserakenteita, keinoja kuvailla asioita... Eikä kukaan opi "hyväksi kirjoittajaksi" vuodessa eikä kahdessa, uskon että monilla ammattikirjailijoillakin se kirjoittajakoulu kestää läpi elämän. Teilläkin ilmaisutapa kehittyy sitä mukaa kun kypsytte ja vanhetessa teksteistä myös katoaa piirteet, joista pystyy päättelemään ikänne : )
Puhun nyt kans kokemuksen karhentamalla äänellä, sillä minulla oli kavereideni kans myös samantapainen projekti meneillään itse asiassa suurin piirtein samanikäisenä kuin mitä te olette nyt. Ehdimme kirjoittaa ala-asteen vikoilta luokilta lukion alkuun kolme osittain fanfictioniin perustuvaa kirjaa ja etenkin ensimmäistä kirjaa selatessa tulee tosi nostalgisia fiiliksiä, kun muistelen miten innoissamme olimme tuota projektista - teksteistä myös näkyy nuoruus ja kokemattomuus ja tuota ekaa kirjaa alettiinkin joskus kirjoittamaan uudestaan, josko siitä oltais saatu hieman siedettävämpi

Olen myös käynyt sivuillanne pari kertaa aiemmin ja kiinnitin huomiota samoihin asioihin mihin Jonnakoala kertoi jo kiinnittäneensä. Mitä tulee tuohon etusivulla tapahtuvaan itsekehuun, niin itse asiassa just eilen antikvariaatissa käydessäni mainitsin parille kaverille miten en pysty selaamaan saati sitten ostamaan kirjaa, jossa kirjailijan kuvailutaitoja hehkutetaan ummet ja lammet "näemme jälleen kerran tämän mestarikirjailijan superhyperdupesmahtavan tuotoksen, jossa hän osoittaa jälleen kerran taitonsa! blahblahblah". Tällainen olo tuli ajoittain myös tuosta etusivun tekstistä. Itsevarma saa ja pitääkin olla, mutta sopivassa suhteessa. Minusta on silti hienoa, että teillä on uskallusta lähteä tällaiseen hommaan ja pistää tuotoksenne kaiken kansan nähtäville. Vaikkei haave kirjoittajan urasta tulisikaan toteutumaan, niin ei kirjoittaminen silti missään nimessä mene hukkaan ja tätäkin projektia jatkaessanne kehitytte samalla myös kirjoittajina : )

Kiitos myös Nathille palautteestasi! Tosiaan, korostan vielä sitä että kirjoitamme ensimmäiset luvut kunnolla loppuun, jonka jälleen raakaversiot parannellaan ja oikoluetaan kerralla putkeen. Kliseisyyttä ja turhaa toistoa pyritään välttämään. Etusivun teksti saa pysyä nyt tuollaisenaan, pitäkööt ihmiset meitä minkälaisina tahansa! :-D En mä osaa sitä paremminkaan ilmaista.

Tuosta omakohtaisesta kokemuksestasi - itse olen kyllä melko varma, etten tule koskaan, missäkään vaiheessa elämääni, saamaan tämän tarinan vuoksi harmaita hiuksia tai inhon väristyksiä itselleni. Olen nuori (ja Miljakin) joten totta kai tämä tosiseikka pitää myös myöhemmällä ajankohdalla ottaa huomioon. Tällä hetkellä olen kuitenkin aika tyytyväinen kädenjälkeeni, sanokaa mitä sanotte, ja olen varma, että tästä tulee vielä jotakin suurta! Jos ei ihan painotuoretta teosta niin ainakin maailman parhaimpien muistojen lokikirja.