Uni on omakohtainen, subjektiivinen nukkumisen aikana koettava elämys, jossa esiintyy ajatuksia, tunteita, mielikuvia, ääniä ja muita aistimuksia. Unen sisältö saattaa muistuttaa tarinaa, joka etenee epäloogisesti ja absurdisti; arkielämän ilmiöt näyttäytyvät vääristyneinä ilman minkäänlaisia "rajoja". Unessa on erilaisia vaiheita, joiden aikana herääminen on erilaista.
-Wikipedia

Itse olen erittäin kiinnostunut unista ja kaikesta mikä liittyy tähän aiheeseen. Olen myöskin varsin vilkas öisin ja näen (=muistan) unia todella paljon. Aika usein kärsin myös unihalvauksista. Mulle on tullut niitä ihan pienestä pitäen, enkä ennen kiinnittäny niihin paljoa huomiota, koska en välttämättä heti herättyäni muistanut mitä yön aikana tapahtuikaan. Vasta muutaman päivän jälkeen sitä tajusi, että oli saanut unihalvauksen. Ahdistun hirveän helposti pienistä tiloista, ja näin ollen siitä, etten pysty liikkumaan. Unihalvaukset olivat (ovat joskus vieläkin) melko kauheita kokemuksia ja jos satun yöllä heräämään unihalvauksen jälkeen, en välttämättä halua nukahtaa uudelleen. Toisinaan mulle saattaa tulla useita halvauksia jo pelkästään yhdessä yössä, mikä ei ole kovinkaan miellyttävää. Unihalvauksissa en näe/kuule harhoja, mutta kehooni sattuu ilkeästi sekä tunnen jonkinlaista kuoleman pelkoa.

Myös lucid-unet ovat mielestäni äärettömän mielenkiintoisia ja onnekseni näenkin niitä suhteellisen usein. Lyhyesti kerrottuna lucid-unet ovat unia, joissa tiedostat näkeväsi unta ja näin voit tehdä unessa ihan mitä ikinä haluat. Joskus aikoinaan turrilassa taisikin olla unia käsittelevä topikki ja muistelisin, että aika moni turri taisi olla kiinnostunut eritoten selkounista. Minua kiinnostaisi erityisesti onko kukaan koskaan testannut noita erilaisia jippoja selkounien näkemiseksi? Ovatko ne toimineet?

Eli kaikenlaista keskustelua uniin liittyen!

Olisi todella siistiä kokea unihalvaus, tai ainakin niiden perusteella mitä oon kuullut niistä.. Näkee selvän hahmon oven suulla, ei pysty itse liikkumaan ja hahmo katoaa hetken päästä hitaasti näkökentästä, sekä samalla jonkinlainen (kuoleman)pelko. Varmaan todella ahdistava kokemus, mutta samalla todella kiinnostava. Sen jälkeen olisi varmasti häiritsevää mennä takaisin nukkumaan.

Kamalimpia unia oon nähnyt aivan ensimmäisessä talossa missä olen asunut, silloin tosin olin alle 10-vuotias, joka saattaa ehkä selittää painajaiset.. Koska nyt vanhempana en enää näe painajaisia, paitsi muutamia kertoja lukuunottamatta (joista en kyllä muista mitään). Painajaisiin liittyivät vampyyrit, elävältä hautaaminen (kammoan vieläkin) ja muumien Mörkö (se OLI pelottava hei :D mut onneksi oli Helena-mörkö pelastamassa). Mitkään elokuvat eivät ole koskaan vaikuttaneet uniin, enkä ole nähnyt mitään liittyen Samaraan tai Kaunan tätiin, vaikka niitä pidän pelottavina elokuvassa, ehkä joskus tiedostan unessa "Oho, tuolla se Samara on..", mutta en koskaan näe sitä.

Lucid-unia koen harvakseltaan, tuskin ollenkaan.. Unet ovat nykyään täyttä randomsoopaa ilman minkään näköistä loogisuutta. Sen tiedän, että unissa olen hyppinyt hyyyvin korkealle, mutta laskeutuminen onkin sitten ollut hidasta, todella hidasta.. Kerran kokeilin sitä jotain neuvoa, missä ensin yritettiin rentoutua mahdollisimman hyvin ja ajatella lähtevänsä liikkeelle ilman liikuttamatta tietenkään raajojaan. Siinä hetken aikaa mietittyäni se tapahtuikin, katselin jalkojani ja liikuin unessani. Ajattelin luultavasti jotain "Hei, tää tais onnistua!", jonka jälkeen heräsin.

Itse en oo koskaan nähnyt ketään unihalvauksen aikana. Ainoastaan tosiaan se kipu ja kuolemanpelko. Pari kertaa olen onnistunut ajattelamaan, että "ahaa tää on unihalvaus", jolloin pystyn rentoutumaan ja halvaus loppuu. Sitä tapahtuu tosi harvoin, sillä en pysty hallitsemaan itseäni tuollaisissa tilanteissa. Ahdistus saa vallan.

Nukuppa viikko tosi huonosti ja koita tuleeko unihalvaus. : D Mulle tuli tosiaan perjantain ja lauantain välisenä yönä unihalvauksia koko yön, kun nukuin viikolla _erittäin_ huonosti. Yö oli kyllä äärimmäisen kamala samoin kuin olo aamulla herätessä. Voin kertoa etten ollut hehkeimmilläni. Se oli varmasti rasittavin yö, mitä mulla on ikinä ollut. :-D

Ihana aihe. Mietin monesti itsekseni, mitä unet ovat ja mitä omat uneni yrittävät sanoa. Nehän tulevat suoraan alitajunnasta, ja outoa on, jos vaikkapa näkee samaa unta kerta toisensa jälkeen. Olisi todella mielenkiintoista osata tulkita unia oikein.. Itse näen joka yö unia ja aamulla muistankin niistä yleensä muutamia. Yleensä mulle heijastuu uniin kaikki ahdistavat asiat ja pelot.

Joskus otin paljonkin selvää mm. lucid -unista, olisi mieletöntä kokea se! Minulle ei ole ikinä tullut unihalvausta, sekin voisi olla jännä. Monet ovat puhuneet lucid-unista, miten voi tehdä mitä vaan, hypätä talon katolta, lentää..jne. Olen aina halunnut päästä sellaiseen uneen, mutta ei.. En oikein tiedä voiko siihen noin vaan päästä, ehkä se sitten joskus tulee jos tulee. Sitä odotellessa (;

Unihalvauksiin ei aina kuulu hahmoja. Joskus kuuluu useampia hahmoja, joskus ei yhtään. Joskus pelkkä läsnäolo (ei näkyvää hahmoa).
Eikä ne mitään jeejänniäihkukivoja juttuja ole. Tietty jos tykkää siitä että ei pysty liikkumaan tai päästämään mitään ääntä, niin ok.

Joitakin lucideja olen nähnyt, mutta mulle unet ovat alitajunnan viestejä ja tapa käsitellä asioita. Sen takia en yleensä tykkää mennä sotkemaan niihin. Plus että sata kertaa mieluummin muistelen aamulla, että mitä hauskaa sitä on unessa tehnyt silloin kun sitä ei ole voinut ohjailla.
Toisaalta mulla lucideissakin se ns. "unityhmyys" on tosi yleistä. Unohtaa kaiken mitä piti lucidissa tehdä ja sitten vaan hengaa. Tai sitten saan vaan osittaisen lucidin, jossa en pysty kontrolloimaan ihan kaikkea. Olen varmaan aiemminkin kertonut, mutta joskus näin lucidin jossa "käskin" kaverini oven taakse. Sitten kun avasin oven, ei siellä ollutkaan kaverini, vaan minä itse.
Ja kun aloin tiukata, että mitäs tää nyt meinaa, että haluan sen kaverini siihen NYT HETI, niin tämä unihahmo ihan tyynen rauhallisesti totesi, että nyt loppuu tommonen kiukuttelu tai teen tästä unesta tavallisen unen.
Sittenpä älykäs minä vihastui niin kovasti sille unihahmolle, että tuhahdin vain ja kerroin, että sittenpä minä perkele herään.
Ja niin minä heräsin.

Mutta siis eniten tosiaan nautin kontrolloimattomien unien näkemisestä ja niiden muistelemisesta aamulla. Lähes joka yöltä jää yksi, kaksi tai useampia unia mieleen. Viime yönä näin unta mm. Rotasta ja siitä, että olin Hyvinkäällä suuressa tallissa.
Unet on rakkautta.

Mä näin viime yönä niin outoa unta et mun on pakko jakaa se vaikkei ketään kiinnostaiskaan :D

Oltiin siinä unessa luokkaretkellä Ruotsissa. Eka oltiin jossain tivolialueella, ja yritin mennä ilmeisesti Timberwolfin kanssa jollain pienellä lautalla sellaiselle lammelle, mut kaadoin sen ja jouduttiin uimaan. Sit lähdettiin sieltä ja mentiin johonkin vanhaan maalaiskartanoon (oon saanut yliannostuksen niistä kun ne tulee mun uniinkin), ja sit istuttiin siellä sellaisen pitkän pöydän ääreen. Sen talon emäntä jakoi kaikkien eteen pienet lasit joissa oli jotain oranssia nestettä, ja sanoi että kun odottaa tarpeeksi, näkee siinä nesteessä jonkun hengen kasvot. Niitä oli siis siinä talossa monta, ja ne tunsi aina vetoa erilaisiin ihmisiin, eli kaikille piti tulla erilainen. Mulle sit tuli jonkun sellaisen aasialaisen nuoren miehen kasvot siihen (ja odotin jotain hirviötä, muistan vaan et huudahdin jotain et aww onpa toi hyvännäköinen! :D), ja yhtäkkiä se lasi muuttui kortiksi, ja avasin sen ja siellä oli sisällä tarina siitä miehestä ja sen vaimosta ja siitä, että ne oli saaneet kaksoset ja nyt niillä oli joku ongelma. Sit jotenkin ne henget yhtäkkiä ilmestyi sinne, puoliksi läpinäkyvinä, ja niillä oli molemmilla vauva sylissä. Ne halusi antaa ne vauvat mun syliin, ja jotenkin ne siinä aineellistuikin niin, et lopulta ne oli mun sylissä molemmat. Toinen niistä taisi olla ihan valkoinen, ja toinen tummaihoinen.

Ne henget ei ilmeisesti saaneet niitä vauvoja nukkumaan, ja mun piti auttaa niitä ja löytää niiden sänky siitä huoneesta. Sit vaan pyörin siellä ja potkin tyhjää tilaa (= yritin osua siihen sänkyyn, kun se oli läpinäkyvä) ja yritin asettaa niitä vauvoja leijumaan ilmaan siihen kuvitteelliseen sänkyyn, mutta yhtäkkiä huomasin että sitä huonetta kiersi sellaiset seinään liimatut langat, ja yhden päällä luki sänky. Sit pitkin sitä lankaa oli kirjoitettu erilaisia tehtäviä, piti avata ovia jne, ja aloin vaan hulluna suorittaa niitä tehtäviä... Mutta sitten kello tuli puoli kuusi ja mun piti lopettaa, ettei myöhästytä laivasta :DD

Joo. Ei yhtään hullumpi uni. Olisin vaan halunnu tietää miten se päättyi! Ja senkin, et mistä tuollaiset ideat oikein tulee...

Lucideja näin yhteen aikaan aika paljon. Nyt en ole edes yrittänyt aktiivisesti enää nähdä sellaista... Vois kyllä taas joskus kokeilla, jos vielä pääsisi siihen vireeseen.

Mitä pahaa mä oon tehny, että tungen sun uniin? :D Weird.

Mä muistan unia tosi harvoin. Jos muistan, ne on kummallisia ja niistäkin muistan vaan osan. :< En sit tiiä, mikä tohon vaikuttaa. Onko se se, että nukun yleensä liian vähän, vai oonko vaan niin mielikuvitukseton, ettei niitä unia edes kannata muistaa.

Mua kiinnostaisi kokea mm lucid-uni, mutten vieläkään ole päässyt sellaiseen. Toki on ollut niitä, joissa huomaan näkeväni unta ja herään, vaikken haluaisi.

Mä nään painajaisia silloin tällöin, muutaman kerran kuussa. Joskus yöllä ahistaa jatkaa unta painajaisen jälkeen, vaikken edes muistais kunnolla mitä tapahtui. Viime yönä näin jotain kauhupainajaista, mutta se oli kyllä ihan oma vika kun olin kattonut Kuudes aisti -leffan :D Yleensä se painajainen pelottaa vielä korkeintaan seuraavana päivänä kun mietin asiaa, mutta sitten se unohtuu. Ihan muutama viikko sitten heräsin keskellä yötä siihen että olin ihan nenä tukossa ja itkin. Menin vessaan pesee kasvoja ja olo oli todella tyhmä kun en oikeasti ollu edes surullinen mistään! Olin vaan unessa vollottanu itteni tukkoon ja heräsin muka niin murheen murtamana vaikkei mikään ollu vialla.

Nekin unet on ahdistavia jossa näkyy jo edesmenneitä ihmisiä, ei siis kuolleen näköisinä vaan ihan normaaleina ihmisinä joukossamme. Muutaman kerran oon nähny unta mummostani, ja niissä unissa olin aluksi mummon kanssa ihan normaalisti, kunnes tajusin että mummohan kuoli vuosia sitten! Seuraavaksi huomautan siitä mummolleni, ja mummo vain hymyilee. Siihen ne unet loppuvat. Mä aina kuvittelen että se haluaa sanoa jotain, mutta ei tähän saakka ainakaan oo mitään tärkeää viestiä mummolta tullu perille :D En usko innokkaasti henkimaailman juttuihin ja kuolemanjälkeiseen elämään, mutta rakkaista ihmisistä on kiva ajatella että ne on nyt jossain paremmassa paikassa, johon mäkin kenties menen joskus.

Voin kertoa, että unihalvaus on kaikkea muuta kuin siistiä. :D Itse koin näitä pari vuotta sitten poikkeuksetta useita kuukaudessa ja viikossakin. Johtui stressistä ja ahdistuksesta, joka taas johtui siitä, että noina aikoina pelkäsin ihan mielettömästi kaikkea yliluonnollista. Luin kamalasti kummitustarinoita, katsoin videoita, kuuntelin äänitteitä jne. ja en tiedä, miksi ne vaikuttivat muhun ihan mielettömän syvästi! Aloin kammota yksin olemista, pimeää (!!!), nukkumaanmenoa (koska silloin minula 'aikaa' miettiä kaikkia juttuja jne, katella ympärille vauhkona yms :D) ja sen sellaista koska pelkäsin, että mä näkisin tai kuulisin jotakin. Jotakin yliluonnollista ja pelottavaa, pahantahtoista. Ja siksi nukkuminen oli mulle tosi, tosi, tosi vaikeaa - nukahtaminen kesti ikuisuuden, nukuin katkonaisesti ja näin pelottavia unia, ja usein heräilin kesken yötä. Unihalvauksiakin tuli, kuten sanottua, mukavasti.

Nyt olen päässyt tuosta kammosta jotenkuten eroon, ja nukkuminen on helpompaa + unet rauhallisempia. :) Näen ihan typeriä unia, joissa ei ole mitään järkeä saati viestiä :D, mutta joskus alitajuntani luo ihan fiksujakin unia. Näen lucideja silloin tällöin ja rakastan niitä! ♥ Pitäis kyllä yrittää nyt "luoda" tuollainen lucid vaikka Höyhensaarten ohjeilla.

Näen paljon myös sellaisia unia, jotka on puoliks lucideja ja puoliks ei. :D Eli voin hallita unta vähän, mutten kokonaan. Usein "taistelen" jotain hahmoa vastaan, joka ilmoittaa hallitsevansa untani puoliksi! Pari yötä sitten ammuin sellaista noita-akkaa tulipalloilla, ja se vaan suhautteli jotain vihreitä valojuovia, että ne tulipallot sammuivat. :D

Näen (muistan) unia melkein joka yö ja olen aika kiinnostunut niistä. Unihalvauksen olen kai kerran kokenut, en tosin ole varma oliko se se. Mulla oli paljon kuumetta, olin kai ekalla tai tokalla. Nukuin äitin vieressä makkarissa . Muistelisin, että olin ihan hereillä. Sitten näin kun siihen sängyn vierelle tuli kaksi miestä. Niillä oli joku radio mukana, jonka ne käänsi ihan sairaan lujalle. Mä aloin itkeä ja huusin: "lopettakaa! mä haluun nukkua!". Äitini heräsi huutoni ja kysyi, mikä nyt on. Sitten ne miehet vaan katosi. Saattaa kuulostaa... tyhmältä, mutta se oli oikeesti tosi pelottavaa

Selkounia en ole koskaan nähnyt, vaikka olisi ihan hienoa jos näkisi joskus.

Mä en tiedä onko mulle unihalvausta koskaan tapahtunut, mutta tää tapahtuma vähän vaikuttaa unihalvaukselta, tosin pystysin huutamaan ja itkemään silloin.. Elikkä joskus kun olin 5-7 vuotias, se alko siinä ku aloin näkee hämähäkkejä mun ympärillä ja yläpuolella katossa, ne oli tulossa mua kohti ja mä aloin itkee ja huutaa täysillä, mutta en pystyny liikkua. Sitten äiti tuli ja otti mut syliin, taisin tulla järkiin ja tajusin et äiti on siin, mutta hämähäkkejä oli vielläkin kaikkialla... O : Soli pelottava ja kummallinen tapahtuma..

Viime yönnä näin unta, että joku turrilainen tarjoutus kisauttaa yhtä belgiä Jauniklisista.

Mä en oo pitkään aikaan nähny mitään unia ( = muistanut niitä herätessäni) ja se on jotenkin häiritsevää. Mä vaan nukun ja sit onki jo aamu ja jotain tuntuu jääneen pois. Mut toisaalta, eipähän tarvi miettiä mitäköhän se ja se meinas. Viimeks muistan nähneeni unta ehkä jotain vuos sitte...
Yleensä jos satun muistamaan unen, se on painajainen. Ne on vaan mulle jotenkin kammoja vaikka ulkopuolisesta ne saattais kuulostaa ihan tyhmiltä. Mä en nää mitään tosielämään liittyvää, en vaikka olisin kattonut jotain, lukenut, tehnyt jotain tosi outoa, ne vaan on jotain mitkä ei liity yhtään mihinkään. Yhessä painajaisessa mä pyöräilin tuttua tietä ja sit jotenkin lensin autotielle kuolemaan mut en nähny sitä kuolemaa ku heräsin sydän sataa ja tuhatta jyskyttäen.
Jossain vaiheessa (2-3 vuotta sitten) mä näin jotain lyhyitä enneunia. Tai emmä oo varma oliko ne enneunia, mut ne oli sellasii arkipäivän asioita joita tein sitten huomaamatta noin viikon sen unen jälkeen. Ja niit juttui tehdessä mä sit muistin sen unen ja joskus ihmettelin et oonko nähny unen vai oonko mä tehny sitä joskus ennen.

^Tuohon ennejuttu uniin on ihan selitys tai ainakin näin mun kummitäti selittää; että kun tulee tuollaisia juttuja, että tuntuu ihan kuin olisi tehnyt tämän ennenkin, niin siihen on selitys, että toinen aivopuolisko reagoi joskus hitaammin niin tulee tälläisiä juttuja.

^Enneunet ja deja vu -ilmiö (sry kun en osaa taas painotuksia) ovat eri asia.
Itse ainakin uskon enneuniin, vaikka pelkkiä deja vu -ilmiöitä olenkin kokenut (se on juuri sitä aivopuolikkaitten eriaikaista reagointia).
TOSIN minusta ne enneunet pitäisi muistaa heti niitä seuraavana aamuna ja kirjoittaa muistiin, koska muuten ei oikeasti voi aina olla varma siitä, että onko se ollut enneuni vai deja vu.

Ja jos tahtoo oppia paremmaksi muistamaan uniaan, niin ne olisi hyvä kirjoittaa aina heti herätessä muistiin johonkin. Edes apusanojen avulla. Kun sitä tekee jonkin aikaa, niin unia alkaa muistaa paremmin.
Minä tiedän nähneeni taas viimeyönä ainakin neljä eri unta. Kahdesta en muista kuin jonkun henkilön/yksittäisen tapahtuman (toisessa oli Rotta ja toisessa jewelly, joka kysyi mesessä, että lähtisinkö raveihin valokuvaamaan) ja kaksi muistan melko hyvin (toisessa larppasin palvelijaa ja toisessa olin viileänä päivänä sellaisella peltoalueella Amerikassa).

Oijoi kun unet on kivoja.

^ Déjà vu

Mun tosiaan pitäisi ruveta kirjoittamaan noita unia muistiin ainakin saman päivän aikana. Onhan mulla toi päiväkirja-muistikirja ollut käyttämättömänä pari kuukautta, eli siitä saisi helposti unipäiväkirjan.